Elämän alkutaival on erittäin tärkeää aikaa ihmisen koko elämän kannalta. Aina ei välttämättä tule edes ajatelleeksi, kuinka paljon vauva-aika vaikuttaa ihmisen tulevaisuuteen ja kuinka paljon se ihmistä muokkaa. Liian vähän hoivaa ja virikkeitä saanut vauva jää jo elämänsä alkumetreillä auttamatta ikätovereitaan jälkeen. Hänen kiintymyssuhteissaan saattaa esiintyä häiriöitä ja hänestä saattaa tulla syrjäänvetäytynyt ja apaattinen. Vauva-ajan hoivaan tulisikin kiinnittää aivan erityistä huomiota ja sen merkitys tulisi nostaa keskiöön. On tärkeää huolehtia myös siitä, että vastasyntynyttä vauvaa hoivaava äiti voi itse hyvin. Huonosti voiva äiti ei nimittäin kykene huolehtimaan hyvin edes itsestään, saati sitten tarvitsevasta vauvasta, joka janoaa äidin hoivaa.
Hoiva luo perustan vauvan itsetunnolle
Asianmukainen ja empaattinen hoiva luo perustan vauvan itsetunnon kehittymiselle. Kun vauva saa hellää hoivaa, hän kokee olevansa tärkeä. Jos vauvan itkuun ei vastata, vauva kokee, ettei hän ole merkityksellinen ja alkaa pian itkeä entistä vähemmän kokiessaan, ettei hänen itkuunsa kuitenkaan vastata.
Hoiva luo perustan vuorovaikutukselle ja kiintymykselle
Vauvaa hoivatessa luodaan perusta vuorovaikutukselle sekä vauvan ensimmäisille kiintymyssuhteille. On tärkeää, että vauva kiintyy ja kiinnittyy turvallisesti häntä hoivaaviin aikuisiin, ja että vauva tuntee olonsa näiden seurassa turvalliseksi. Näin luodaan pohja myös vauvan tulevien vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteiden luomiselle.